Marjatta Ripsaluoma päästi Torpeedon irti

Margit Niemelä/UltraArt

Marjatta Ripsaluoma päästi Torpeedon irti
“Nalle hävisi sen muuton aikana jonnekin. Sitä ei löytynyt enää koskaan. Mutta tämän kissankieliasian kirjoitin heti ylös pieneen muistivihkoon kun päästiin kotiin. Siitä kirjoitin sen päiväkirjaan sitten kun sain sellaisen syntymäpäivälahjaksi. Muistia piti vahvistaa. Sitä paitsi sen piti ulottua niin kauas kuin mahdollista. Muisti oli kuin linja-auto tai juna: sillä piti pystyä ajamaan edestakaisin ja pysähtyä ihan siellä missä tahtoo.” Marjatta Ripsaluoma~Torpeedo.

FM Marjatta Ripsaluoma tavoittaa romaanissaan tarkkanäköisesti pienen tytön ajatusmaailman. Tyttö havainnoi ja yrittää ymmärtää aikuisten oudolta vaikuttavaa maailmaa, jossa tuntuu olevan sääntöjä joka asialle, joillekin enemmän ja jotkut säännöt näyttävät muuttuvan aina tilanteen ja äidin vaihtelevien mielialojen mukaan. Siksi onkin aina tärkeä tarkastaa, millainen ilme äidin kasvoilla kulloinkin on. Tosin siitäkään ei voi aina ennustaa sitä, nouseeko myrsky vai ei. Pieni tyttö yrittää kovasti ymmärtää, miksi joskus samat asiat nostavat myrskyn ja joskus eivät. Sen hän kuitenkin oppi jo varhain, että navettakissoilla ei ole nimeä. Eikä hän kysellyt siitä enempää.

Marjatta Ripsaluoma vastasi lapsuutensa lakeuden kutsuun ja päätyi Vaasaan, kolmen maan ja 27 paikkakunnan kautta, akateemiseksi pätkätyöläiseksi aikana, jolloin sellaisia ei vielä ollut edes olemassa. Ripsaluomalla on tapahtumarikas, mutta tasapainoinen elämä. Hän on ollut naimisissa taiteilija Leo Acleyn kanssa vuodesta 1969. Ripsaluoma nauraa ja sanoo: – Tämä on viisumiavioliitto, jolle kaikki ennustivat varsin lyhyttä ikää. Ollaan kuitenkin oltu naimisissa jo 40 vuotta. Meillä on poika ja hänen perheessään on kaksi lasta.

Marjatta Ripsaluoma on kirjoittanut niin kauan kuin hän muistaa. Ensimmäisen päiväkirjansa hän sai noin 10-vuotiaana ja lukemaan hän oppi 8-vuotiaana. Siksi voi hyvällä syyllä kysyä, miksi vasta nyt ensimmäinen romaanimuotoinen kirja? Onko luova kirjoittaminen jäänyt hieman lapsipuolen asemaan, kun olet ansainnut leipääsi kirjoittamalla?

– Opiskelin Tampereen Draamastudiossa ja siellä käytiin läpi laajasti kaikenlaisia kirjoittamisen tapoja. Minusta tuli kriitikko. Olen kirjoittanut teatterista, elokuvista ja kirjallisuudesta yli 40 vuotta ja tunnen sen vuoksi aika paljon erilaisia luovia ihmisiä. Ripsaluoma mietti hetken. Sitten hän jatkaa: - Tiedän, että nykyisin kritiikki on miltei kadonnut. Suurimmalle osalle on hankalaa kun kritiikin määrää on vähennetty. Varsinkin päivälehtikritiikki on kuvataiteilijalle tai kirjailijalle tärkeää. Käytännössä fiktiokirjailijan ja kriitikon ero ei ole kuitenkaan kovin iso. Olen kirjoittanut fiktiota paljon kriitikon työn ohessa, niin että uskon että myös toisin päin aita on matala. Tarkoitan siis pään sisällä rajojen ylittämistä.

Pienen tytön päässä liikkuu paljon asioita.

Kun elämää on jo takana, on yleensä silloin jotakin sanottavaakin. Ripsaluoman teksti on kypsää ja tyyli on rentoa. Tekstistä välittyy pienen tytön ihmettely ja pohdiskelu. Ripsaluoma ei etsi syyllistä tai syyttele. Hän jättää sen lukijalle. Hän avaa esirippuja ja kyselee. Katsoo vähän sivusta. Kun sain tekstin ensimmäisen version luettavakseni, minulle tuli siitä mieleen Hannu Väisäsen Antero-trilogian teos: Toiset kengät, jossa Väisänen avaa eteemme pienen pojan elämänkaarta ja kasvukehitystä.

– Kuvaat tapahtumia pienen tytön näkökulmasta ja piirrät tarkkaa kuvaa lapsen havainto- ja kokemusmaailmasta. Näkökulma on aika poikkeuksellinen. Ensinnäkään pienien tyttöjen lapsuusmuistoja ei ole juurikaan kirjoitettu, ja yllättävää on myös se, mitä pienen tytön päässä liikkuu. Siellä tuntuu olevan paljon asioita? Millainen kirja Torpeedo oikestaan on?
– Torpeedossa katsellaan maailmaa pienen Marja-tytön silmien avulla. Isä on päivät töissä ja äiti ajan tavan mukaan kotona. Marja on juuri saanut pikkusiskon, joka vie käytökseltään varsin ailahtelevaisen äidin huomion. Äiti käyttäytyy usein väkivaltaisesti ja Marja ei saa itkeä, vaikka kuinka sattuu. Marja pohtii äidin käytöksen epäjohdonmukaisuutta ja tekee siitä lapsen logiikalla omia johtopäätöksiään. Ja isä.. Isä on miesten tapaan autuaallisen tietämätön, mitä kotona tapahtuu silloin kun hän on töissä. Isällä on toinenkin syy olla autuaallisen tietämätön kodin tapahtumista: hän opiskelee kiivasta tahtia. Hänen yliopisto-opinnot olivat jääneet sodan jalkoihin, niin kuin monilla sen ikäisillä miehillä oli käynyt. Hänen oli tehtävä lujasti töitä ja opiskeltava, sillä perhe piti saada jollain lailla taas jaloilleen. Sodankäyneet eivät saaneet kovin paljon anteeksi viivästyksiä. Taisi olla niin, että yhdet ylioppilaskirjoitukset jätettiin sodan vuoksi väliin, muistelee Ripsaluoma.
Kirjan päähenkilö Marja viettää suuren osan ajastaan hevosten ja Nassu -nimisen porsaan kanssa. Kaksikko juoksentelee ympäriinsä, pyörii mudassa, vierailee parrakkaan sedän kaupassa sekä leikkii naapurin Pekan kanssa, jonka mielestä tytöistä ei voi tulla pelleä.
Marja miettii, olisiko Pekasta aviomieheksi ja hän on asiasta vähän epävarma. Pekka ei kosi Marjaa, vaan asiasta keskustellaan normaalina tulevaisuuden ajatuksena. Pekka on vähän erilaisesta perheestä kuin Marja, vaikka samanikäinen onkin. Naimisiin menemistä lapset leikkivät yleisesti – Se oli luonnollinen leikki, sillä naimisiin meno oli tavattoman yleistä heti sodan jälkeen. Naimisissa olo oli normi. Lapsia oli paljon. Marja horjuu ajatuksissaan senkin vuoksi, että Pekka ei ole kovin hyvä potkupallon pelaaja. Tämä oli erittäin tärkeä syy! Isä sen sijaan on erinomainen jalkapallossa ja Marjan ihailun kohde.

Ripsaluoma käsittelee aivan kuin vähän ohimennen hyvin paljon ihmissuhteiden kiemuraisuutta ja epäloogisuutta. Hän tekee sen niin taitavasti, että aivan aluksi lukija ei tajua, kuinka terävästi ja syvällisesti pieni tyttö näkee ja kokee asiat. Immun, isän veljen, ilmestyminen kylään on Marjalle jännittävä ja iloinen tapahtuma. Marja ei aluksi ymmärrä kuka Immu on, sillä hän ei ole nähnyt setäänsä muuten kuin aivan vauvana. Tapahtumiin tulee lapsen näkökulmasta pelottavaa dramatiikkaa, kun Immu kysyy voisiko Marja lähteä kylään mummin luo ja äiti suuttuu siitä niin, että ajaa juuri kylään tulleen Immun pois. Marja tajuaa, että hänellä on mamman lisäksi toinenkin mummi, mutta samalla äidin käytös menee yli hänen lapsenjärkensä.
Kirjassa on mukana välähdys aikuisen Marjan elämään. Marja yrittää ymmärtää perhettään ja perheessä tapahtuneita rankkoja asioita. Marja muistaa, ja hän on vahvistanut muistiaan lapsen logiikalla. Kun kasvua ja kehitystä tapahtuu hän oivaltaa asioiden taustoja, vaikka hän ei kykene edelleenkään ymmärtämään kaikkia käänteitä, joita hänen elämässään on tapahtunut.

Isän rooli on merkittävä pikku Marjalle. Tuntuu, että isän seurassa Marjalla on aina sunnuntai. Käydään sirkuksessa toisessa kaupungissa, pelataan jalkapalloa, luetaan kirjoja ja käydään puolukassa polkupyörällä. Äidin vastuulla on arki ja arjesta selviäminen. Lapsi ei kykene ymmärtämään vanhempiensa suhdetta, vaan yrittää parhaansa mukaan tasapainoilla jossakin siinä välillä ja selvitä päivästä toiseen. Eikä lapsille juurikaan kerrottu heidän mieltään askarruttavia asioita.

Mitä mieltä olet siitä, että lapselle ei kerrota asioita niin kuin ne ovat. Onko se hyvä vai huono asia? – Moni asia on muuttunut paremmaksi, toteaa Ripsaluoma. – Kirjan Marjalle ei kerrota, miten hän on saanut alkunsa. Kukaan aikuinen ei kerro sitä. Hän johtuu sen vuoksi miettimään asioita kerrassaan outoja teitä. Toisaalta Suomi eli pula-aikaa, eikä lapsille ja heidän kysymyksilleen ei ollut niin paljon aikaa kuin nykyisin. Maassa oli puutetta ja jopa nälkää. Siitäkään ei lapsille sen kummemmin puhuttu. Lisäksi Suomi oli luokkayhteiskunta vielä hyvin selvästi. Se loi jännitteitä arkeen. Lapsi aisti ne, mutta ei ymmärtänyt.

Koskaan ei ole liian myöhäistä päästää Torpeedoa irti

Marjatta Ripsaluoman elämänkaari osoittaa sen, että koskaan ei ole liian myöhäistä päästää omaa Torpeedoaan irti ja vastata kyllä kun kutsu kuuluu. Aina on mahdollista muuttaa työnsä suuntaa. Kriitikko voi laittaa itsensä alttiiksi kritiikille. Näitä tilaisuuksia, jotka avaavat uusia ovia ja joiden kautta ihminen pystyy toteuttamaan jotakin uutta ja erilaista, kannattaa vaalia ja toteuttaa. Joskus asioiden toteuttaminen jää elämässä perhetilanteen tai jonkun muun syyn takia taka-alalle. Joskus taas itse laadittu käsikirjoitus ei toimi alkuunkaan. Asiat vain menevät toiseen suuntaan, mitä on ajatellut. Mutta hyvillä asioilla on kuitenkin aina taipumus toteutua ennemmin tai myöhemmin, joskus vähän yllättäenkin. Joskus kustantaja saattaa kävellä suoraan ovesta sisään, joskus sellaisen kiinnisaaminen on työläämpää. Ehkäpä asiat sitten vain tapahtuvat ajallaan. Ja nyt on Torpeedon vuoro. Se on tulossa.



Torpeedo ilmestyy 11.11.2010. Sen julkistamistilaisuus pidetään Vaasan kaupunginkirjaston Hyde Parkissa, joka sijaitsee kirjaston toisessa kerroksessa. Kirjailija Marjatta Ripsaluoma kertoo romaanin taustoista ja hänelle voi esittää kysymyksiä joko tilaisuudessa tai ennakkoon. Ennakkokysymykset voi lähettää sähkäpostilla osoitteeseen: ultraart.syt(at)gmail.com. Laita otsikkoriville nimesi tai nimimerkkisi ja teksti: Kysymys Marjatta Ripsaluomalle. Tilaisuus on avoin yleisölle klo 18-20.  Torpeedon kansi löytyy tästä linkistä ja tilauslomakkeen löydät tästä. Kirja on saatavissa myös kaikista hyvinvarustetuista kirjakaupoista.

Kommentit

  1. Olen kovasti ihaillut tapaasi kirjoittaa herkästi ja myös älykkäästi maailmaa kommentoiden. Siis aivan blogisi pohjalta, joten laitoin eilen tilauksen kustantajallesi. Tänään tuli jo myönteinen vastauskin.
    Odotan malttamattomana.

    Iisi

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Lisi. Välitämme terveiset kirjailija Marjatta Ripsaluomalle.

    Ystävällisin terveisin

    UltraArt UltraArt Books

    VastaaPoista

Lähetä kommentti